tiistai 19. syyskuuta 2017

Kisusidukka !

Loman aikana täti-ihmistä onni potkaisi. Meillä on töissä (vapaaehtoinen) pulloarvonta ja viime aikoina ei ole voittoja näkynyt.



Sijoitus oli kakkonen, mutta palkinto kissa-tädille ehkä todellakin ykkönen !

Kuinka loistavaa on palata lomalta töihin, kun työpöydällä odottaa kisujuoma?

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Narcos Suomi

Mitä sitä tekisi ?

No vaikka pussittaisi lääkkeitä annoksiksi. 

Pahamaineinen Drugloordi Börje seuraa erän valmistumista lähikosketuksissa.

Aikamoinen sotku näissä narcos-hommissa tulee.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Sappi soikoon: Kun pojjat kävivät tohtorilla

Täällä istuu kaksi opiaattipäissään olevaa herraskissaa. Toinen - Böö - naukuu väliovelle ja just hyppäsi sen auki. Saas nähdä, onko illalla tiedossa sen postiluukun rämpytyssoolo. Viimeksi nimittäin oli. (Alkoi jo. klo 20.20).

Sitten tämä toinen eli Nisu,  istuu paikoillaan ja möllöttää tyhjää. Liikkuu häntä jalkojen välissä ja puskee lattiaa. Kaverit trippailee.

Dösällä stadiin! Nyt täti-ihminenkin oli ihan coolisti. 
Ikävä kyllä, Nisukka ei ole kunnossa. Muutoksia löytyi sappirakosta ja suolistosta. Kokeita otettiin ja ensi viikolla ollaan viisaampia. Joku kroonistunut tulehdus tuo kumminkin on.

Nilssonin kuulut lääkkeineen:

796,03
Maksettavaa: 244,01
vakuutuksen osuus: 552,02
Lisäksi alennusta tuli Kissaliiton jäsenyydestä 82.45 € ja se on jo huomioitu summissa.

Lauluesitys itse bussissa, piti laittaa vähän esirippua alas.
Börjen kulut lääkkeineen:

498, 65 €
Kissaliiton jäsenyysalennus 52,49 .

Bööltä poistettiin yksi FORL-hammas ja kiillotettiin loput.

(Onneksi bongasin kesän kupeessa Kissaliiton FB-sivuilta ilmoituksen, että ovat diilanneet Evidensian kanssa alennuksen liiton jäsenille. Se maksaa 25 €/vuosi).

Metacam Börjelle, loput Nisulle.
Miten Nisua nyt lääkitään? Toistaiseksi annetaan sappiteiden tulehdustilaa rauhoittavaa lääkettä Ardusalia. Annos 1/2 pilsu päivässä. Lisäksi annettaan sisäelinkipua  ja tulehdusprosessia lievittävää pahoinvoinnin estolääkettä Cereniaa, 1/4 pilsua päivässä.

Otetut kokeet:

Sappinestenäyte
  - tehdään bakteeriviljely ja gramvärjäys.

Vatsaontelon nesteontelosta näyte vastaaviin tutkimuksiin.

Verestä määritetään ruuansulatuskanavaparametrit
- haima-arvo, B12-vitamiini ja foolihappo.

Näin se on taas huoli Nilssonin terveydestä nostanut päätä. Lisäksi kauhistuttaa se, että kuinka kauan sillä on ollut kipuja, kun vaiva on jo krooninen?

Äh.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lagos, Nigeria

Tästä matkatarinasta tuli pitkä ja varsin henkilökohtainen.
Kokemukset ovat vain ja ainoastaan meidän omia, emmekä todellakaan ole Nigeria-asiantuntijoita.
Kommentteja ja kysymyksiä toivon saavani paljon, mutta kansallismielisiä ja rasistisia öhötyksiä ei kannata kirjoitella, ne kuvataan säilöön ja sen jälkeen poistetaan. Tarvittaessa ne myös toimitetaan poliisille.

Ja nyt matkaan, pienen johdannon kera:

Lontoossa vuonna -89  toisiinsa rakastui yksi suomalainen ja yksi nigerialaissyntyinen.
Se johti avioliittoon vuonna -91 ja liitosta syntyi yksi lapsi vuonna -93.
Jouluna -98 nigerialaissyntyinen lähti tapaamaan äitiään Lagosiin ja hoitamaan perheasioita.
Tällä reissulla tapahtui paha auto-onnettomuus, jossa päättyi monta elämää, nigerilaissyntyisen elämä mukaan lukien.
Yhteydenpito Suomen ja Nigerian välillä oli onnettomuuden jälkeen harvaa, koska puhelinkulut. (Lankapuhelimella soitto maksoi 7 mk/min. )


Isä ja sen lapsi -93


Vaan maailma on muuttunut ja kiitos Whatsappien sun muiden, kulut ovat nykyään nolla rahaa koko maailmaan. Videopuhelut on tosi ihana lisä, mutta ei ne ole sama kuin naamasta naamaan tapaaminen. Se halaus, jota kaikki kaipaa ei onnistu puhelimen kautta.
Lapset ovat nyt kasvaneet aikuisiksi ja aikuiset vanhentuneet. Aika on mennyt niin nopeasti ja sitä ei ole loputtomiin. Meidän oli aika lähteä matkalle, mukana täti-ihminen, Nuori Aikuinen ja Suomen Granny.

Se lapsi ja osa Nigerian serkuista Elegushi Private Beachillä.

Nigerian maine on huono. Nigerialaiskirjeiden "prinssit", korruptio ja Pohjois-Nigeriassa väkivaltaa, kidnappauksia ja murhia tehtaileva terroristijärjestö Boko Harum täyttävät palstatilat, eikä positiivisia uutisia maasta meinaa löytyä mistään. Suomen ulkoministeriökin maalaa maasta aika pelottavan kuvan.

Sitä se on ja ei ole. Nigerian suurin vahvuus on ihmiset. Positiivisuus, ilo ja aitous. Yritteliäisyys ja periksiantamattomuus.  Ystävällisyys.

Elegushi Private Beach, Lekki.

Rikollisuutta tottakai on, onhan kyseessä miljoonakaupunki. Siinä missä mm. Riossa tai New Yorkissa tulee käyttää tervettä varovaisuutta mitä tekee ja missä tekee, niin täälläkin. Meillä tosin oli Nuoren Aikuisen serkku Junior koko ajan mukana eli meidän matkanteko oli varsin huoletonta.
Meidän tukikohta (hotelli) oli Victorian saarella, joka on Lagosin businesskeskus. Siellä oli meitä vaaleanpunaisia ihmisiä enemmänkin, emmekä erottuneet joukosta siten, kuten taas mantereella.




Lagosia, Nigerian entistä pääkaupunkia asuttaa noin 21 miljoonaa ihmistä. Siellä on suunnatonta rikkautta ja pohjatonta köyhyyttä. Vaikka Nigerian BKT lienee edelleen Afrikan suurin (sitä se oli ainakin vuonna 2014), se rikkaus jakautuu todella epäoikeudenmukaisesti. Lagosissa sen huomasi konkreettisesti. Öljyn tuomat rahat katoaa hallinnon ja kansallisten öljyyhtiöiden taskuun ja tavallinen kansa taistelee jokapäiväisestä leivästään ilman sosiaalitukia tai eläkkeitä.  (Valtiolla uransa tehneet itse asiassa taitavat saada, olin ymmärtäväni).

Ihan vähän piti töitäkin muistella. 

Infrastrutuuri on ihan jotain muuta kuin meillä.  Kadut ovat huonossa kunnossa.
Asfaltoidut tiet ovat täynnä yllättäviä kuoppia, hiekkatiet epätasaisia. Liikennevaloja on harvakseltaan  ja ihmiset hyppivät teiden yli mistä tahtovat. Pienet pakettiauton kokoiset bussit ajelevat väärillä kaistoilla, keket ja mopot sujahtelevat autojen ohi hurjalla vauhdilla. Tööttääminen on vilkun ja kädellä näyttämisen ohella käytössä oleva tehokas työkalu, siihenkin tottui nopeasti kunhan unohti sen, mitä tööttäys Suomessa merkitsee.

Lekki, rikkaiden alue.
Nike art gallery, Lekki 

Ensimmäisenä parina päivänä olimme kauhusta kankeina liikenteen kaottisuuden takia, mutta meidän kuskit olivat niin loistavia ajajia ja aika nopeasti pelko katosi. Liikenteen lukutaito on siellä ihan toisella tasolla kun meillä täällä Suomessa. Ps. Jooen. En pystyisi ajamaan siellä. Enkä kyllä uskaltaisi ylittää tietäkään yksin.




Kauppakeskuksia on,  mutta "tavallinen" kansa ostaa tarvitsemansa tavarat ja ruuat toreilta hintojen takia. Torit on ihan erilaisia  kuin meillä ja ne on valtavan kokoisia ja ihan täynnä ihmisiä. Samalla reissulla saat ostettua ruuat, käsilaukun ja farkut.  Ihan kun Prismastakin, hei ! Ympäristö on vaan vähän toisenlainen.

Kauppakeskus Novare, Lekki, Lagos


Torikoju

Vegeille ja vegaaneille Nigeria on haastava paikka. Kaikilla aterioilla tarjotaan jotain lihaa: mm. kanaa, kalkkunaa, vuohta. Meidän perheen vegaanille (Nuori Aikuinen) ruuat valmisti sen oma serkku ja pakkasi se hotellillekin ruuat sille mukaan. Ananasta ja tuoretta papaijaa sai aamuisin syödäkseen vaikka kuinka paljon. Oli muuten hyvää ihan näin sekaaninkin mielestä.

Tuoreita luumutomaatteja ja chilejä tomaattikastiketta varten.
Riisiä, keittobanaania (plantain) ja tulista tomaattisoosia kalkkunan kanssa.
Jollof riisiä, nigerialaista paistettua riisiä, keittobanaania ja kalkkunaa. Lisukkeena raastesalaatti kaalista ja porkkanasta kurkun kanssa majoneesillä.
Siitä on aikaa, kun olemme  saanut nigerialaisen valmistamana näitä ruokia ja kyllä ne maistuivatkin hyvältä.

Patsas Freedom Puistossa.

Mutta kaikista ihaninta tällä matkalla oli vihdoinkin saada halata näitä ihmisiä, jotka ovat osa minun ja meidän elämää yli 27 vuoden ajalta.
Halata mieheni äitiä, tyttäreni isoäitiä ensimmäistä kertaa. Nähdä, kuinka tyttäreni halaa isoäitiään ensimmäistä kertaa. Olla mukana kun oma äitini saa vihdoinkin kertoa mieheni äidille silmiin katsoen, kuinka mieheni oli hänelle kuin oma poika. Halata mieheni siskoa, hänen lapsiaan ja heidän lapsiaan. Istua hiljaa vierekkäin, käsi kädessä.
Meillä on kaikilla yhteinen, vaikea trauma takana joka muutti meidän kaikkien elämän. Onnettomuus, joka sitoi meidät yhteen loppuelämäksi ja nyt pääsimme aloittamaan uuden aikakauden.

Perhe on tärkein.
No oliko reissu pelkkä onnea ja turvallista oloa ?  Ei. Kulttuurishokki iski päälle heti ensimmäisenä päivänä.

Olimme matkalla perheen luota hotellille ja matka tyssähti kesken kaiken. Tien oli tukkinut tarkoituksella raharikas paikallinen rosvo ja megaluksusauton ympärillä tanssi ja lauloi alueella asuvia miehiä. Autosta ilmeisesti jaettiin seteleitä ihmisille. Tässä vaiheessa olimme jo peloissamme, mutta lievä kauhu isku päälle heti sen jälkeen, kun rynnäkkökiväärillä  ammuttiin meidän auton vieressä.
Käsitääkseni lahjustenvastastainen poliisiryhmä siinä vain ilmoitti saapumisestaan paikalle. Hetken aikaa oli ympärillämme hälinää, muut ihmiset jatkoivat asioidensa hoitamista kuin mitään ei olisi meneillään. Suma saatiin hajoitettua ja matka jatkui.


Seuraavana päivänä matkasimme kirkkoon. Se oli jokusen ajomatkan päässä, lähellä Beninin rajaa. Rajapoliisit pysäytti meidät ja tarkisti passit. Kaikki oli kunnossa, saimme jatkaa matkaa.
Vaan seuraavaksi rynnäkkövarusteissa oleva poliisi tahtoi meidän vielä pysäyttää, Junior ei sitä tehnyt koska lupa jatkaa oli tullut. Kyseessä oli viranomainen, joka tahtoi lahjuksen. Koska emme pysähtyneet, löi ko. poliisi kiväärillään auton ovea ja rikkoi ovenkahvan. Kyllä siinä itku tuli sen jälkeen, varsinkin kun alkujaan luulin että meitä ammuttiin renkaaseen.

Heille tapahtumat ovat arkipäivää. Meille perusturvallisuutta jäytäviä kokemuksia.




Uskallanko lähteä sinne uudelleen? Uskallan. Tahdonko lähteä uudestaan? Tahdon.
Mikään ei saa ihmistä arvostamaan sitä, mitä itsellä on kun näkee miten joillain ei ole mitään. Toivon, että ajan kanssa en unohda sitä mitä näin ja koin.


Keket
Kyselkää ihmeessä kommenteissa, jos joku juttu jäi vaivaamaan,kiinnostamaan tai ihan muuten vaan.